Kirkon torni kohoaa ilmakyytiin - lanterniini entisöidään maankamaralla
Kirkon torni roihusi soihtuna ja romahti maahan vuonna 1972. Kello lojui keskellä hiiltynyttä puukasaa. (Kuvatekstit ilmestyvät klikkaamalla kuvapintaa.)
Muurattu kivirakenteinen runko-osa katettiin seuraavana vuonna kokonaan uusituilla, palaneiden kaltaisilla katto- ja tornirakenteilla.
Pettymykseksemme tulipalon jälkeisen korjauksen materiaalivalinnat ja työtavat ovat aiheuttaneet laajoja, vakavia rakennevauriota: kosteuden tihkumista rakenteisiin, lahoa ja hometta.
Lanterniini (kirkontornin kattolyhty) on purettava ja rakennettava uudelleen paremmin sään rasituksia kestäväksi. Rakentamisessa noudatetaan yhdessä museoviraston kanssa sovittuja työtapoja ja materiaalien käyttöä.
Kestävän rakenteen perusosat työstetään hitaasti kasvaneesta puusta: lanterniinipilareiden satoja kiloja painavat parruaihiot ja julkisivuverhoilulaudat. Tukit kasvoivat Kuusamossa.
Pilarit veistetään vanhan kaltaisiksi: yläosassa on pyöreitä ja kahdeksankulmaisia koristeosia. Veikko ja Matti Alha muotoilivat pyöreät osat jättisorvillaan tarkkojen suunnitelmien mukaisesti.
Taitavat puusepät Raija ja Arto Hämäläinen jatkoivat pilareiden muotoilua verstaassaan Perniössä.
Ennen asennustyöhön ryhtymistä pilarit maalataan talkoovoimin Teijolla.
Työtelineiden rakentaminen yläilmoihin vaati todellista ammattitaitoa ja rohkeutta. Kirkon entisöijänä valtakunnallisestikin tunnettu Juha Förström yhdessä kirvesmies Pertti Lammen kanssa eivät pelkää.
Viittä vaille yksi. Tornin jokaisen seinän keskelle on asennettu metallipintainen, mustaksi värjätty kellotaulu. Tulipalon jälkeen uudet, vaaleanruskeat numerot ja viisarit on työstetty muotoihinsa alumiinilevystä. Taulun kehää kiertävä kosteuden ja auringonpaahteen vaurioittama puuseinäverhous poistetaan. Se korvataan hienosahatulla, paksulla ja hitaasti kasvaneella kuusilaudoituksella.
Tornin sisäpuolella kannatinpilarit ja niiden varassa oleva tornirakenne lepäävät tunkkien varassa. Nostotyö voidaan aloittaa viimeisten kiinnitysten poistamisen jälkeen.
Kahdeksan lanterniinipilaria kannattavat seitsemänmetristä metallista huippuosaa ja siitä riippuvaa valettua kirkonkelloa. Huippu ja siihen kiinnitetyt puupilarit nostetaan "yhtenä pakettina" maanpinnalle korjattaviksi ja uusittaviksi.
Vaativaan nostotyöhön tarvitaan kaksi nosturia: päänostinpuomi kohoaa yli 30 m:n korkeuteen, avustavan nosturin huippuun on kiinnitetty suojalava, jolta nosturinkuljettaja liikuttaa taakkaa senttimetri kerrallaan kauko-ohjainvyö lanteillaan.
Tornin purku voi alkaa. Työvaihe on ammatillisesti erittäin vaativa. Tätä ainutkertaista tapahtumaa ei voi harjoitella. Sään on oltava suosiollinen.
Uutinen julkaistu 30.6.2009