Kirkkoyhdistyksen toimintaa

Teijon Kirkkoyhdistys on jo kymmenvuotias - aika rientää. Kirkkomme oli lainsuojaton. Yhteiset ponnistelumme poistivat pinnalliset kaupallisuuden uhat.

Alkuvuosina uurastimme kirkonmäellä: rakennussuojelulailla suojellun kirkkorakennuksen ja viljamakasiinin kaikki ulkopinnat kunnostettiin ja maalattiin, ympäristö raivattiin ja siivottiin, kolmen kellarirakennuksen kattorakenteet uudistettiin kokonaisuudessaan. Kirkkosalin kosteusvauriot sisäpinnoissa ja vaurioituneet maalipinnat korjattiin. Alttarikaiteen tekstiiliosat uusittiin. Työt tehtiin enimmäkseen ns. ruokapalkalla. Entisöintitoimien välttämättömästä, niukasta rahoituksesta vastasi suurelta osin museovirasto. Myös kirkon esineistöstä on huolehdittu ja ne ovat saaneet asiantuntijoiden laatimat hoito- ja ylläpitosuositukset jatkotoimenpiteiksi. Kuvatekstit - klikkaa kuvaa.

Laajojen, vuosia kestäneiden kunnostustöiden jälkeen kirkko keskellä kylää hohti ympäristöönsä kuin uudesti syntyneenä. Työ palkitsi tekijänsä. Kiitosjumalanpalvelus toimitettiin 15.8.2001. Piispa Ilkka Kantola siunasi Teijon kirkon (siunaus- ja kiitospuhe alla).

Kiitosjumalanpalvelus 15.8.2001 Teijon kirkon kunnostustyön päätyttyä

Kiitollisuus kirkon Herralle
Ilkka Kantola, piispa

Olemme viettämässä historiallista hetkeä. Teijon kirkko, vuonna 1829 yksityisestä aloitteesta pystytetty Herran huone, on talkoovoimin ja vapaaehtoisin avustuksin saatettu kauniiseen ja sen arvoa vastaavaan kuntoon. On kiitoksen aika. On kuljettu pitkä matka ennen kuin on päästy tähän iltaan. Kirkon ja hautausmaan tulevaisuus on ollut epävarma. Kirkkoa rakastavat ihmiset – Teijon Alueen Kyläyhdistyksessä ja muualla – ovat tunteneet levottomuutta sielussaan. Miten käy tämän meille tärkeän Herralle pyhitetyn rakennuksen? Miten käy hautausmaan, jossa on tuntemiemme ihmisten hautasijoja? Monet kysymykset ovat askarruttaneet mieliä. On kyselty, mitä tarkoittaa se, että jokin rakennus on Herralle pyhitetty. On kyselty mitä tarkoittaa se, että kirkkorakennus on yksityisessä omistuksessa. On ihmetelty, eikö enää ole olemassa muita kuin taloudellisia arvoja.

Monet kysymykset ovat saaneet vastauksen. Teijon kirkon arvokkaan aseman turvaamiseksi käynnistynyt kansanliike on opettanut meille ja koko kirkolle monia asioita. Olemme nähneet, miten syvällinen merkitys vanhalla kirkkorakennuksella ja sen ympäristöllä voi olla ihmisille. Olemme saaneet lisää rohkaisua puhua ihmisen sielun maisemasta ja kirkon merkityksestä siinä maisemassa. Kirkkorakennus ei ole vain maisemallinen tai ulkoinen todellisuus, metrein mitattava tai markoin arvioitava. Kirkkorakennus on ilmiselvästi suurempien asioiden kantaja. Olemassaolollaan – etenkin kun hautausmaa on sen välittömässä läheisyydessä – se julistaa elämän jatkuvuutta yli sukupolvien. Vaikka yksilöiden osa on siirtyä ajan rajan tuolle puolen, elämä jatkuu, perheiden ja sukujen perinteet siirtyvät eteenpäin, Jumala on uskollinen polvesta polveen.

Bensa-asemat syntyvät ja kuolevat, nakkikioskit ilmaantuvat ja häipyvät, emmekä me sitä suuremmin murehdi. Mutta Herran huoneen, sen, jonka seinien sisällä iankaikkinen Jumala on kohdattavissa, sen huoneen hävittäminen tai katoaminen maisemasta särkisi jotain meidän sielustamme, kirkkoa rakastavien ihmisten, kirkon ihmisten, sielussa.

Kirkko kuljettaa mukanaan paljon museaalisia arvoja. Vanha rakennus maalauksineen ja esineineen viittaa menneisyyteen. Mutta kirkko ei ole vain museo. Se ei ole vain esinekokoelma tai alkuperäiseen muotoonsa saatettu säilytystila. Kirkko on toimintatila. Se on paikka, jossa toivomme tulevamme armollisen Jumalan, Herran Jeesuksen Kristuksen puhuteltaviksi. Teijon kirkkoon tullaan jumalanpalvelukseen kuulemaan Jumalan sanan julistusta ja vastaanottamaan ehtoollisen sakramentti. Teijon kirkkoon tullaan pyytämään seurakunnan esirukousta ja Jumalan siunausta silloin, kun uuden elämäntilanteen vaativa haaste otetaan vastaan, silloin kun morsiuspari on valmis astumaan avioliittoon. Teijon kirkkoon tullaan pienen lapsen kanssa silloin kun ihmeeltä ja lahjalta tuntuva elämä on aivan alussa. Kastejuhlassa Herra itse ottaa pienokaisen syliin ja vakuuttaa hänelle uskollisuutta. Hautausmaa todistaa, että Teijon kirkkoon on tultu myös sitä varten, että sen suojissa on saatettu rakas perheenjäsen ja ystävä viimeiselle matkalle, haudan lepoon odottamaan ylösnousemuksen aamua.

Kaikki tämä, mitä varten tullaan Teijon kirkkoon, on jotain muuta kuin museotoimintaa. Mutta samalla läsnä on historian tuntu, se että täällä ovat monet ennen meitä rukoilleet samaa Vapahtajaa. Täällä ovat monet ennen meitä tuoneet kihlattunsa alttarin ääreen ja polvistuneet rukoukseen. Monet vanhemmat täällä ovat sukupolvien aikana pyyhkineet ilon kyyneliä kiitollisena pienestä lapsesta, jota he saavat hoitaa ja rakastaa. Monet ovat täällä myös ilmaisseet suruaan ja murhettaan ajatellessaan pois kutsuttuja omaisiaan.

Vanha kirkko ja sen historia julistavat uskon jatkuvuutta. Seurakunnan uskon jatkuvuutta. Meidän uskomme, sinun uskosi tai minun uskoni, voi olla toisinaan kirkasta toisinaan hämärää. Voi olla että emme aina lainkaan löydä uskon maaperää, tai emme jaksa sitä edes etsiä. Näin on ollut sukupolvesta toiseen yksilöiden kohdalla. Mutta yhteisönä, kirkon ihmisten joukkona ja seurakuntana me yhdessä kuitenkin säilytämme uskon perussisällön sukupolvesta toiseen. Kirkkorakennus on tavallisesti yksi tuon yhteisen uskon keskeinen symboli.

Teijon kirkko on alkuperältään yksilön uskon symboli. Uskon, jonka tarkkaa sisältöä on mahdotonta tietää jälkeenpäin. Ehkäpä kirkko on kiitollisuuden osoitus Jumalalle siitä varjeluksesta, jota ihminen kokee Jumalalta saaneensa. Harvat kykenevät ilmaisemaan kiitollisuuttaan rakentamalla kirkon omin varoin. Mutta tänään vietettävä juhla on osoitus siitä, että tuo yksittäisten ihmisten halu ilmaista kiitollisuutta elää tänäkin päivänä. Teijon Kirkkoyhdistys on yksittäisten ihmisten, yhteisöjen ja yritysten muodostama yhdistys, joka on näkyvä osoitus siitä, että kiitollisuus saa ihmisen ponnistelemaan vapaaehtoisesti sellaisen hyväksi, joka koetaan perustavalla tavalla arvokkaaksi ja merkitykselliseksi.

Vapaaehtoisuuteen perustuvassa toiminnassa on jotain alkuseurakunnallista. Ihmiset havahtuvat siihen, että jokin tärkeä ja Pyhä asia on uhattuna. Joidenkin ihmisten mielissä syntyy näky, unelma siitä, mitä pitäisi saada aikaan, siitä mikä voisi olla toivottu tulevaisuuden tilanne. Muutamien ihmisten unelmat ja toiveet kohtaavat. Yhdessä syntyy rohkeus ryhtyä tekemään unelmista totta. Vastoinkäymiset eivät kykene sammuttamaan innostusta, unelma saa suuremmat siivet, eikä masennukselle ja lamaantumiselle jää tilaa. Päinvastoin, yhteisö lujittuu, sitoutuminen kasvaa ja ongelmat kyetään ratkaisemaan.

Tänään on kiitoksen päivä ja ilon päivä kun yhdessä saamme pyytää Jumalan siunausta ja varjelusta tälle rakennukselle ja siellä tapahtuvalle kristilliselle toiminnalle. Kiitämme Jumalan varjeluksesta, innostavasta näystä, rohkaisusta ja voimista, jotka hän on antanut teille kaikille, jotka olette monin uhrauksin tätä hanketta tukeneet. Osallistumalla Teijon kirkon hankkimiseen ja kunnostamiseen te olette merkittävällä tavalla osallistuneet Jumalan valtakunnan työhön tässä maailmassa tällä seudulla. Ei ole väärin sanoa teitä Jumalan valtakunnan todistajiksi. Omalla tavallanne te olette vastanneet siihen kutsuun, jonka Herra on oppilailleen antanut. ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.”

”Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän on rikas, mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään. Annan vain neuvon tässä asiassa. Siitä on hyötyä teille, jotka viime vuonna olitte alkamassa tätä työtä ja myös olitte siihen halukkaita. Saattakaa nyt työnne loppuun! Halusitte sitä innokkaasti, viekää se siis päätökseen mahdollisuuksienne mukaan! Jos antajalla on hyvää tahtoa, hänen lahjaansa pidetään arvossa sen mukaan, mitä hänellä on, eikä vaadita sellaista mitä hänellä ei ole. Tarkoitus ei toki ole että muiden tilanteen helpottuessa te joutuisitte tiukalle. Kysymys on vastavuoroisesta jakamisesta.” (2. Kor 8:9-13).

Suomalaisessa kansankirkon tilanteessa kirkon seurakuntien toimintaedellytykset perustuvat lähes yksinomaan kirkollisverotuloihin. Vaikka kirkkoon kuuluminen perustuukin vapaaehtoisuuteen, kirkollisverojen maksamista ei aidosti koeta vapaaehtoiseksi kansalaisaktiivisuudeksi. Joillakin seurakunnilla on käytössään kyläkirkkoja, jotka ovat aikanaan syntyneet vapaan kristillisen yhdistystoiminnan tai yksityisen aktiivisuuden ja kristillisen vakaumuksen pohjalta. Teijon kirkko on kuulunut ja kuuluu näihin vapaaehtoisen toiminnan ja kansalaisten omaehtoisen aktiivisuuden varassa oleviin rakennuksiin. Ottaen huomioon kirkon kulttuurisen ja hengellisen arvon, on kohtuullista, että Kirkkoyhdistyksessä ovat keskeisesti mukana myös Perniön kunta ja seurakunta. Yhdessä toimien voidaan suhtautua luottavaisesti siihen, että hanke on kestävällä pohjalla sekä sisältönsä että taloutensa puolesta.

Herran huoneen ylläpitäminen ei ole vain taakka tai velvollisuus. Se on mahdollisuus antaa näkyvä muoto sille kiitollisuudelle, joka meissä syntyy kun muistamme, että Herra Jeesus tuli itse köyhäksi, alensi itsensä ristille saakka, jotta me saisimme turvallisin mielin nostaa katseemme kohti taivaallista isää ja pyytää häneltä apua niin ajallista kuin iankaikkista elämää varten.

Teijon kirkon siunaustilaisuuspuhe 15.8.2001
Hannu Paunila, kirkkoyhdistyksen pj

Herra Piispa, hyvät naiset ja herrat

Tarinan mukaan, koska vedenpaisumusta ei tullutkaan, ruukinpatruuna Robert Bremer rakennutti vuonna 1829 kiitokseksi Jumalalle Teijoon oman kirkon kartanon päärakennuksessa sijainneen ruukkilaisten yhteisen kirkkosalin tilalle. Bremerin itsensä suunnittelema, kiinalaista pagodia jäljittelevä, hiippakunnan ja Suomen pienin kivikirkko sijoitettiin patolammen päätteeseen, tälle kyläkuvaa hallitsevalle kumpareelle.

Hautausmaa oli järjestetty jo aiemmin 1700-luvun keskivaiheilla kartanoalueen länsipuolelle meren rantaan. Siellä sijaitsee hautakappeli, jossa Robert Bremer lepää. Ympärillä on muita Bremer-suvun ja eteläosassa useiden nykyistenkin teijolaisten esivanhempien hautoja, joiden kunnosta omaiset pitävät hyvää huolta. Juhlapyhinä hautatarha on sykähdyttävä näky: sadoilla ja taas sadoilla kynttilöillä kunnioitetaan vainajien muistoa. Hautausmaa hehkuu lämmintä valoa.

Konkurssihuutokauppa! - Palaan tunnelmiin kolme vuotta sitten. – Teijon kirkon ja hautausmaan huutokauppa suoritetaan nostohuudoin, kauppahinta on maksettava käteisenä huutokauppatilaisuudessa. Televisio-ohjelmassa ilakoitiin: valtion omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal huutokauppaa hautausmaata golfkentäksi – hiekkaesteetkin ovat jo valmiina. Historiallista kirkkomiljöötä, hautausmaata ja vainajia kaupiteltiin eniten tarjoavalle. Tällaiseksiko arvomaailmamme on muuttunut?

Lehdistö oli julkaissut edeltävinä vuosina näyttäviä artikkeleita, joissa kirkkoa kaavailtiin milloin oma-asunnoksi, milloin muslimien moskeijaksi, punttisaliksi, pubiksi, yökerhoksi. Laki ei suojellut yksityisomistuksessa olevaa kirkkoa. Seurasimme erittäin huolestuneina juridiseen omistukseen ja käyttötarkoituksiin liittyviä huhuja. Miten käy omaisten leposijan?

Päätimme toimia. Arsenalille tehtiin kirkosta maapohjineen ja hautausmaasta 7000 mk:n ostotarjous perustettavan Teijon Kirkkoyhdistyksen lukuun. Yhdistyksen perustajajäseniksi lupautuivat Teijon Alueen Kyläyhdistys ry., Perniön kotiseutuyhdistys ry., Norino Oy, Sukuseura Bremer ry., Perniön kunta ja Perniön Seurakunta. Arsenal hyväksyikin tarjouksen nopeasti ja kauppakirja allekirjoitettiin joulun alla 1997. Ympäristöministeriö vahvisti yhdistyksemme lausunnossaan tukeman suojelupäätöksen, jossa todetaan: Kirkkoa ja viljamakasiinia ympäristöineen pidetään rakennussuojelulain tarkoittamana kansallisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi suojeltavana kohteena. Näytti siltä, että voisimme jättää taaksemme monien eettistä vakaumusta ja arvomaailmaa loukkaavat uhat.

Pettymykseksemme Salon käräjäoikeus kumosi tämän Teijon kirkosta ja hautausmaasta tehdyn kaupan. Käräjäoikeus katsoi, että konkurssipesän tulee pyrkiä myymään omaisuus mahdollisimman korkealla hinnalla ja että – tässä tapauksessa siis valtion - yhteiskunnallista vastuuta ei päätöstä tehtäessä voi ottaa huomioon. Näin käräjäoikeus sivuutti lainsäädännön keskeisimmän periaatteen: mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan.

Jatkoimme kirkon kunnostustöitä siitäkin huolimatta, että Arsenal esitteli kirkkoa uusille ostajaehdokkaille. Emme luovuttaneet. Arsenal oli luvannut pitää yhdistyksen tietoisena tapahtumien kulusta. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Vuoden 1998 viimeisenä päivänä vastaanotimme asianajotoimistolta kirjeen, jonka otsikko oli painettu lihavalla: Teijon Kirkko ja Teijon Hautausmaa tilojen konkurssihuutokauppa. Aika pysähtyi Teijolla.

Vuosi aikaisemmin perustetulle kirkkoyhdistykselle jäi yksitoista vuorokautta aikaa valmistautua huutokauppaan, vain viisi oli arkipäiviä. Näin yhdistykselle ei annettu mitään mahdollisuutta toimia päätösvaltaisesti. Oli selvää, että pieninkin juridinen virhe johtaisi valituskierteeseen, josta meillä oli jo riittävästi kokemusta. Leipätyö jäi sivuun, käynnistimme kuumeisen valmistelun ja päätimme lähteä taistelemaan tosissamme kirkon ja hautausmaan puolesta.

Meklari kopautti nuijalla pöytää ja avasi tilaisuuden toteamalla: ”Tunnelma on harras, mutta uskon että selviämme ilman hengellistä apua.” Kaupan pohjahinnaksi ilmoitettiin 70 000 mk. Tein ensimmäisen huudon perustettavan uuden Teijon Kirkkoyhdistyksen lukuun. Viisitoista minuuttia kihelmöivää jännitystä, neljäkymmentä nostohuutoa viiden tuhannen markan välein – 275 000 mk:a ensimmäinen, toinen ja … kolmas kerta - meklarin nuija löi pöytään. Teijon Kirkko ja Hautausmaa myyty perustettavan yhdistyksen lukuun. Luja tahto palkittiin, saavutimme päämäärämme. Tunsimme sisällämme, että sekä useat läsnäolijat että julkinen sana olivat henkisenä tukenamme. Sanomalehdistö, radio ja televisio nostivat huutokaupan valtakunnan päivän ykkösaiheeksi.

Mistä rahat? Huolestuneet henkilöt ottivat meihin yhteyttä ennen huutokauppaa ja heti sen jälkeen. Monet Teistä lupasitte tukeanne. Näin tapahtuikin. Vuorineuvos Erik Serlachiuksen säätiö lahjoitti kirkon hankkimis- ja kunnostuskustannusten peittämiseksi 150 000 mk:n apurahan. Saimme mieltä lämmittävän ja ratkaisevan tärkeän tuen, jonka kannustamana ryhdyimme viemään hankettamme innolla eteenpäin. Merkittäviä taloudellisia tukijoita ilmaantui lisää: mm. Seppo Parhankankaan suku, Henrica Bargum, Esko Kahri, Jalmari Kahri sekä Teijon Alueen Kyläyhdistys. Kertyneillä varoilla maksoimme pääomavelkamme. Arvailut kirkon ja hautausmaan kohtalosta voitiin lopettaa. Pyhät arvot eivät ole enää kaupan.

Hyvät uutiset jatkuivat. Museovirasto myönsi hakemamme entistämisavustuksen, jonka turvin aloitimme kirkkorakennuksen ulkoiset kunnostustyöt. Kirkko keskellä kylää alkoi hohtaa ympäristöönsä kuin uudesti syntyneenä. Työ palkitsi tekijänsä.

Tukijoukkomme ovat lisääntyneet. Museovirasto on jatkanut avustuksiaan, joiden tuella kirkkoa ja sen esineistöä on kunnostettu edelleen. Makasiinirakennuksen ulkopinnat on entisöity ja kirkonmäen kellarit suojattu uusilla kattorakenteilla. Paikallinen metalliyritys – Marine-Alutech valmisti omana talkoosuorituksenaan lahonneen puumallin mukaiset alumiinirakenteiset, säätä kestävät kattoristit. Teijon juhannusjuhlatoimikunta lahjoitti rahat alttarikaiteen verhoiluun, jonka toteutuksesta vastasi Halikon käsi- ja taideteollisuusoppilaitos. Osana Perniön Pro Uskontoperinne-hanketta Teijon kirkon esineistö luetteloitiin asiantuntijavoimin. Perniön uskonnollisuuden ilmentymisen opetusaineisto, selvitys uskontoperinteeseen pohjautuvasta matkailusta sekä esite ovat tämän hankkeen aikaansaannoksia.

Kolmen vuoden uurastuksen tuloksena kirkonmäki ympäristöineen on raivattu ja siivottu, koko rakennuskanta kunnostettu. Samalla kun esineistöä on hoidettu, ne ovat saaneet asiantuntijoiden laatimat suositukset jatkotoimenpiteiksi. Tältä pohjalta on hyvä ponnistaa eteenpäin.

Suurimman haasteen kohtaamme lähitulevaisuudessa hautausmaalla. Omaiset ovat huolehtineet hautamuistomerkeistä, mutta kuinka kauan ylläpito jatkuu? Ladotut kiviaidat ovat osittain raukeamassa, portinpylväät on kunnostettava, hautakappelista on huolehdittava, heitteille jääneet vanhat hautaristit on sijoitettava uudelleen, ympäristön kasvillisuus vaatii jatkuvaa hoitoa.

Toimivilla hautausmailla uudet hauta-alueet ovat tavallisesti muistolehtoja tai uurnakortteleita, jotka perustuvat maahan hautaamisen perinteeseen. On mahdollista, että Teijon hautausmaata voitaisiin kehittää juuri tähän suuntaan, kunhan Perniön kunnan kaavoitushanke saadaan ohjatuksi hautausmaata ja kirkkoa kunnioittavalle uralle avoimella ja vuorovaikutteisella suunnittelulla, kuten laki määrää.

Kirkkomme oli lainsuojaton. Yhteiset ponnistelumme ovat poistaneet pinnalliset kaupallisuuden uhat. Uskomme, että piispa Kantolan siunaama kirkko voi säilyä kirkollisena hiljentymisen paikkana ja näkyvänä kruununa keskellä kylää.

Kirkko ja hautausmaa symboloivat elämän alkua ja loppua, iloa ja murhetta – ihmisyyden merkittävimpiä hetkiä ja tunteita. Arvottakaamme tekemisemme tämä syvällä mielessämme.

Kiitoksia.

Seuraavina vuosina keskityimme hautausmaan toimintojen järjestämiseen ja sen ympäristön kunnostamiseen. Suomessa lähes kaikki ovat seurakuntien hallinnassa ja yleishoito on toteutettu verovaroin - paitsi Teijolla, jossa ylläpito on perustunut talkootyöhön. Hautojen hoito on ollut paikallisille asukkaille kunniatehtävä. Hautausmaat ovat koko yhteiskuntaa palveleva järjestelmä (ks. hautausmaa / hautausmaaselostus 2004).

Suunnittelun lähtökohdat ovat kristillisessä hautauskulttuurissa ja kuolemaan liittyvän tapakulttuurin hitaassa muutoksessa, jossa hautaustapojen moninaisuus – tuhkaus lisääntyy. Suunnittelun päätavoitteena on hautausmaan säilyminen merkittävänä osana Teijon kulttuuriympäristöä, sen varovainen täydennysrakentaminen osoittamalla perinteisen arkkuhautausmaan rinnalle uusia alueita vaihtoehtoisille hautausmuodoille. Hautausmaata ei voida museoida taloudellistenkin edellytysten puuttuessa. Säilyttäminen, jatkuvan käytön hienovarainen toteuttaminen on vaativa tehtävä. Suunnittelun mahdollisti Suomen kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahasto: Viivi ja Niilo Kallion rahaston myöntämä henkilökohtainen apuraha, jonka turvin Hannu Paunila laati Varvinrannan hautausmaan perusselvitykset ja suunnitelmat.

Poisnukkuneiden uusi muistomerkki - Hannu Paunilan suunnittelema neljämetrinen teräsristi kiinnitettiin jyrkän sammalten koristaman kallioseinämän yläpuolelle hautausmaan huipulle vuonna 2005. Klassista muotoa kertaava avoin risti ristissä johtaa katseen lävitseen taivaan sineen. Pieni, seppä Aimo Murtomäen takoma rautaristi koristaa tyviosaa ja liittää muistomerkin ruukinperinteeseen. Teijolainen Oy Western Shipyard Ltd käsitteli ristin vuosikymmeniä kestävällä mustalla pinnoitteella.

Pehmeälinjaiseksi hioutuneen kallioseinämän alapuolelle rakennettiin maa-aineksista alttari, jonka päälle asetettiin paikalta löytynyt luonnon muovaama pehmeälinjainen alttarikivi. Leikkokukat ja muistokynttilät voidaan asettaa tälle paadelle. Tammet kattavat holvimaisesti muisto- ja sirottelulehdon metsänpohjaa alttarin ja ristin alapuolella. Sisäänkäynnin tuntumaan on sijoitettu uusi ilmoitustaulu, jossa esitellään hautausmaan toimintoja ja historiaa.

Tointamme on paljon muutakin kuin rakennuskannasta, siihen liittyvästä tekniikasta ja puhtaanapidosta sekä ympäristöstä huolehtimista: opastusta, esittelyä, suntiotehtäviä, hallinnointia, taloudenhoitoa jne. Pitkäaikainen Teijon kirkon "oma" suntio Tuulikki Soini siirtyi eläkepäivilleen vuonna 2006 täytettyään 80 vuotta.

Myrskyn aiheuttaman vesivahingon ja tulipalon jälkeen virheellisesti suoritettujen rakennustoimien johdosta joudumme keskittymään jälleen kirkkorakennuksen kunnostamiseen ja sen ympäristöhoitoon: tornirakenteet on purettava ja uudistettava, kaikki julkisivupinnat on korjattava ja maalattava, vesakot raivattava, toteutettava yleisen käytön ja huollon edellyttämät liikennejärjestelyt sekä mm. pysäköintialueen rakentaminen. Tekeminen edellyttää suuria taloudellisia ja henkisiä voimavaroja, raskas ja kuluttava varainkeräys on jälleen edessämme.

Varainhankinta voi olla myös yhteistä hauskanpitoa. Yhteistyössä Teijon Alueen kyläyhdistyksen kanssa kirkonmäellä järjestettiin ulkoilupäivät kaikenikäisille.

Teijon kirkkoyhdistys ry ja Perniön seurakunta allekirjoittivat 17.6.2008 lahjakirjan, jolla kirkkoyhdistyksen omistukseen konkurssihuutokaupassa 11.1.1999 lopullisesti tullut Teijon hautausmaa lahjoitettiin Perniön seurakunnalle. Omistus- ja hallintaoikeus siirtyy seurakunnalle, kun Perniön kirkkovaltuuston lahjoituksen hyväksymistä koskeva päätös on saanut lainvoiman (lahjakirja, ks. etusivu, ajankohtaista).

Kaiken tekemisen perustana on arkinen, pitkäjänteinen aherrus. Tulkaa mukaan yhteisen kulttuuriperintömme vaalimistyöhön. Teijolla historia on säilynyt onneksemme käsin kosketeltavana.

Kunnostustyöt ovat jatkuneet keskeytyksettä. Ks. Etusivu - Ajankohtaista ...