Historiaa

Teijo nimen ensimmäinen maininta asiakirjoissa esiintyy v. 1378, jolloin muuan Anders Lang, lahjoitti Tyioki nimisen tilan Turun piispalle Johannes Wesfallille 66 markasta. Tämän jälkeen Teijon omistajina mainitaan vanhat aatelissuvut; Frille, Horn, Boije, Oxenstjärna, Stålarm ja Burreus.

Vähän nimestä: Teijo esiintyy nimenä monin eri tavoin. Sen oikeaa merkitystä voi vain arvailla. Eräs sen nimen vanhemmasta muodosta Tykö on Tyhjjoki - merkinnee Tyhjäjoki (ennen kuin ruukinpadot muodostettiin). Toinen "perinteisempi" vaihtoehto voisi olla Tykö (ruots.) "Kangassaari", mutta sekin on vain aivan kuvitteellinen käännös.

V. 1684, maaherra, vuorikollegion presidentti, vapaaherra Lorentz Creutz nuorempi osti Teijon ja sai vuorikollegiolta v. 1686 luvan perustaa ruukin Teijolle (masuuni ja vasaroita) sekä Kirjakkalaan ja Hummeldaliin tai vaihtoehtoisena Pohjankartanoon pajoja.

"Lauritsa Creutz nuorempi sai luvan perustaa tehdasliikkeen Teijon luo ja läheisten vesireittien varrelle, sekä sille kuuden vuoden ajaksi vapauden kymmenyksistä ja vasaraverosta".

Masuuni valmistui v. 1688, toisena Perniössä, ja sen tulen kuumuutta riitti peräti 220 vuotta, vuoteen 1908. Takaisin alkuvuosiin. Jo seuraavana vuonna ruukin perustamisesta, 1687, perustettiin myös Teijolla oma seurakunta ja teijolaiset saivat oman pappinsa. Kirkonmiestä kutsuttiin "hovisaarnaajaksi". Tämä tosin antaa oikeuden olettaa, että jo edellisten aatelisten omistajuuksienkin aikana Teijolla on ollut oma pappi!

Teijo tilana ja teollisena yhteisönä kasvoi huolimatta tapahtuneista vastoinkäymisistä; tulipaloja, Isovihan ja Pikkuvihan aikakaudet. Mm. Pohjankartanon ruukki tuhoutui eikä sitä käynnistetty uudelleen.

Kun Lorentz Creutz kuoli, niin yksin jäänyt leski Hedwig Eleonora Stenbock osoitti tarmokkuutensa kartanonrouvana. Hän johti Ruotsista paluunsa jälkeen menestyksellisesti miehensä jälkeen jättämää tilaa. Vävy Klas Fleming, joka oli seuraava Teijon herra, oli myös edistyksellinen. Kirjakkalan laitoksia uusittiin sekä rakennettiin vielä nykyisinkin jykevästi vettä patoava kivimuuri. Teijo kokonaisuudessaan laajeni edelleen.

On muistettava, että vesivoima ja hiili oli tuolloin kaiken teollisen toiminnan lähtökohta, maanviljely oli alueella toissijainen elinkeino. Vesivoimaa oli, Kirjakkalassa laaja suoalue, jonka valuma padottiin, syntyi Hamarinjärvi (=Vasarajärvi) kuvastaen sitä tehtävää, mikä muodostuneella vesimassalla oli, vasaroiden voimaa. Teijon kylässä puolestaan oli Sahajärvi ja suoalueet taustalla. Jälleen rakennettiin patoja ja näin saatiin masuunille voimanlähde. Talonpojanteijolla (Mathildedal) Puolakan- ja Matildanjärvet ja laaja suoalue. Matildanjärveen tehtiin "tammi" eli pato ja jälleen syntyi tarvittava luonnonvoima toiminnan pyörittämiseen. Kaikista kolmesta tuotantopaikassa muodostuivat jyrkät valumat alas merenlahteen.