Kirkontornin kattolyhty ilmakyytiin
Kellotornin ympärille rakennettiin puurunkoiset, ulokkeelliset työtelineet. Tikkaat vain huimapäisille ammattilaisille. Työturvallisuuden johdosta muilta pääsy kielletty.
Tiistaina 23.6.2009 säätila muuttui viikkoja kestäneiden sateiden ja tuulten jälkeen suosiolliseksi. Suomen kesä näytti parhaat puolensa: hellettä ja lähes tyyntä.
Valmistauduimme pikakomennolla hikiseen torninpurkuun. Kokeneille ammattilaisillekin huolellista keskittymistä ja saumatonta yhteistyötä vaativa työvaihe, jota ei voitu harjoitella etukäteen. Virheet ja vahingot oli vältettävä.
Hetki ennen järeiden autonostureiden saapumista - lopultakin viikkoja odottamamme aurinkoinen ja tyyni säätila. Monen kuukauden vaativa ammattityö takana - kirkontornin kattolyhdyn nostaminen ja siirtäminen kyljelleen pihamaalle olisi onnistuttava vahingoitta ilman harjoittelua. Nostoliinat kiinnitetään torniin pultattuihin kahteen vaakaparruun.
Autonosturit jyrisivät ylös kirkonmäkeä muurin juurelle. Katsojat pysykööt loitolla taaempana. Jännittävä nosto alkaa.
Puomit nousevat. Jani Salminen ohjaa koneistoa kaukosäätimellä turvakorista. Juha Förström kurkottelee lanterniinissa nostoliinoja.
Varret ylhäällä 30 metrin korkeudessa, nostoliinat kiinni. Moottoreiden ääni kasvaa, varsi taipuu - miksi ei nouse? Tarina Suomen pienimmästä kivikirkosta taitaa olla satua. Ohikulkutieltä katsottuna kirkko näyttää paljon pienemmältä. Ympäristön mittakaava hämärtää.
Yllätykset ovat todellisuutta rakentamisessa - vanhaa korjatessa aina. Tulipalon jälkeen vuonna 1973 uudisrakennettu torni kätki puurakenteiden sisään tusinoittain paksuja rautanauloja. Painaako torni sittenkin liikaa? Toimimme nostokyvyn äärirajoilla. Irrotus hankaloitui kolmen tunnin hikiseksi urakaksi. Me tekijät jatkoimme työtämme etukäteen määritellyn mukaisesti. Sitkeimmät katsojatkin jaksoivat odottaa.
Rasahtelee ja naps. Torni kohoaa - ilmakyyti alkaa.
Yhdeksän metriä korkea tornilyhty ilmakyydissä. Ammattimiehet nosturin kaukosäätimen puikoissa. Suunta vakaasti maankamaralle.
Torni lasketaan hallitusti parin metrin korkeudelle maanpinnasta.
Onnistuimme. Helpottunut tunnelma. Kallistusliina kiinni.
Kääntö vaaka-asentoon. Tornipiikin kantava runko joutuu lujille.
Kantoliinat kiinnitetään uudelleen kattopiikkirakenteiden vaurioitumisen ehkäisemiseksi.
Kohta telineiden päällä.
Varovaisesti - vielä muutama senttimetri.
Turvallisesti maassa. Pilarirakenteiden lahovauriot paljastuvat kaikessa karmeudessaan. Tulevan syksyn myrsky olisi todennäköisesti romahduttanut tuhansia kiloja painavan tornilyhdyn murskaantuneeksi romukasaksi maanpinnalle. Pudotessaan lanterniini olisi rikkonut suuren osan kirkon monitasoisista kattorakennelmista. Pelottava ajatus.
Lähes poikki lahonnut liimapuupilari vesikattolävistyksen kohdalla - 35 vuodessa. Susi mikä susi. Näin ei saa rakentaa.
Huippuristin tuuliviiri. Ennen osattiin. Harvat nykyisin.
Torni maassa. Huppu päässä.
Uutinen julkaistu 14.11.2009