Ammattilaisten ja talkoolaisten yhteistyötä
Entisöinti eteni vaiheittain. Kesän lomapäivät jäivät vähiin.
Huputettu tornintynkä. Murheellinen näky.
Tornilyhdyn liimapuupilarit olivat lähes läpilahonneita vesikaton lävistyskohdan yläpuolella. Vain kahdessa pilarissa oli jäljellä lahoamatonta puuainesta. Seuraava myrsky olisi voinut romahduttaa tornin alas. Alapuolella olevat kattorakenteet olisivat rikkoutuneet. Juha Förström ja Pertti Lammi irrottavat liimapuupilareiden jäänteitä.
Tornin sisäosasta heitettiin alas lanterniinia kannattanneet pilariosat ja palkit. Kirkkotanner peittyi lahonneisiin jätteisiin. Suuri osa mureni nurmikon lannoitteeksi.
Vesimyrskyn suihkuvirtaukset katkaisivat kelloviisarin. Urho Elo esittelee Erno Kaitalan valmistamaa uutta viisaria.
Pertti Lammi veistää kirveellä pilaria kahdeksankulmaiseksi. Takokirveen terällä voisi ajella partansa.
Puurakenteiden säilymisen edellytyksenä on kosteudenhallinta. Vesikaton ja pilarin liitos on tehtävä erityisellä huolella. Pertti Lammi viimeistelee kahdeksankulmaista tippanokkaa. Työ on millintarkkaa.
Satoja kiloja painavat pilarit vedettiin paikoilleen taljojen avulla. Läpimenojen liukasteena hautatervaa. Pertti Lammi tunkkaa, Juha Förström seuraa.
Kuusipuupilarin kauluksen pintaan pensselöitiin lämmitettyä hautatervaa useita kerroksia "kyllästymiseen" asti.
Pilarin pyöreäksi sorvattu yläosa tunkattiin kattohuipun teräsputken sisään. Liukasteena hautatervaa ja holkkina viemäriputki. Osat kiinnitetään toisiinsa ruostumattomilla, haponkestävillä ruuveilla ja kierretangoilla.
Soittokellon punaiseksi hehkutetut ja kiehuvaan tervaan upotetut ripustusterästangot kiinnitettiin takaisin paikoilleen teräsrungon ja tervatun puupenkin varaan.
Pilareiden alapäät veistetään tornissa odottavien uusien kannatinpalkkien väleihin sopiviksi. Työvara +-5 mm. Vanhassa rakenteessa ei ole ainuttakaan suoraa kulmaa. Kirveen varressa Pertti Lammi.
Uudet pilarin juuripellit leikattiin kahden millimetrin paksuisesta lyijypellistä. Peltisakset Erkki Takalan tarkoissa sormissa.
Juuripellit kiinnitetään tiiviisti pilarin ja vesikaton saumakohdan suojaksi. Erkki Takala möklää puutaltalla lyijypeltiä.
Kattoluukun kaulus korotettiin ja levitettiin. Näkymätön toinen tippanokka estää veden pääsyn sisärakenteisiin.
Pilareiden yläosat peittyvät massiivisten, umpipuisten räystäspakkojen alle. Materiaalina hidaskasvuinen, tiivislustoinen mänty. Pertti Lammi veistää kourukirveellä kaaripintaa.
Ukkosenjohdattimen yläpiikki torniristin juuressa. Juha Förström kiinnittää muotoon taivutetun kuparitangon ruostumattomilla pulteilla tornipiikkiin.
Kaksitoista metriä pitkä, lähes nostoa vaille valmis huippurakenne makaa vaakasuorassa kirkkotantereella. Urho Elo luo mittakaavan.
Erilliset, kymmenien senttimetrien paksuiset räystäspakat on kiinnitetty toisiinsa ja huipun teräsrakenteisiin ruostumattomin ruuvein ja pultein. Kaikissa puskusaumoissa hautatervaa. Urho Elo patinoi ukkosenjohdatinta.
Anja Kallio maalaa porvoonsinisellä pellavaöljymaalilla puupeilejä. Reunojen valkoiseksi maalattua puulistoitusta oli uusittava.
Julkisivulautojen jiirinurkat olivat lahonneet. Vauriot ulottuivat sisäpuolen vinolaudoituksen kulmiin asti. Lahokohdat poistettiin. Pohjaan siveltiin hautatervaa. Suojaksi nurkan päälle naulattiin suomumainen koivuntuohi, pintaan hautaterva. Pertti Lammi vetää köydestä hirttosilmukkaan kiinnitettyä puolipontattua, kolmeen kertaan alusmaalattua julkisivulautaa (31x200). Laudat kiinnitettiin korotusrimoihin ja alustaan haponkestävin ruuvein.
Kellotornin ulkolaudoitus maalattiin neljään kertaan pensseleillä. Päällimmäinen kalvo ohentamattomana. Heikki Karhumäki painaa valkoista maalia hautatervatun pontin pintaan. Puupeilit ja kellotaulut on kiinnitetty irti lautapinnasta. Väli tuulettuu.
Marko Ekström kiipesi katolle tallentamaan tekemisiämme eläviksi kuviksi. Ylöspäin oli helppoa, mutta miten päästä alas? Hyvin kävi, kamerakin säilyi ehjänä.
Vanhat ryhtinsä menettäneet ja veden turmelemat pariovet korvattiin uusilla kolmipeilisillä. Arto Hämäläinen viimeistelee käsihöylällä oviparia puitteisiin sopivaksi. Käyntivaraa muutama milli.
Arto Hämäläinen upottaa vanhasta ovesta irroitetun lukon ja saranat männystä valmistettuihin peiliparioviin. Ulkopinnoissa ei ole saumoja, joiden kautta sadevesi pääsisi kulkeutumaan rakenteeseen.
Itätornin uudet pariovet maalattiin tummanharmaiksi. Hannu Paunila viimeistelee kalkkilaastisaumaa. Käsityötä alusta loppuun.
Urho Elo tarkistaa tornikellojen aivokeskuksen sähköpiirejä.
Juha Hänninen testaa hälytyslaitteistoa. Toimii.
Lanterniinipilarit maalattiin neljään kertaan pellavaöljymaalilla, ohuita kerroksia. Hannu Paunila räystäsnokalla pensseli kädessä. Heikki Karhumäki pitelee maalipurkkia ja "vahtii".
Viimeinen pensseliveto 13.9.2009. Rakennustelineiden jäänteet maanpinnalle. Kellonviisarit näyttävät oikeaa aikaa. Pronssiin valettu kirkonkello soi. Lyönnit kuuluttavat täydet ja puolet tunnit. Äänimaisema palautui - onnistuimme.
Uutinen julkaistu 8.12.2009