Teijon kivikirkko

Tarinan mukaan, koska ruukinpatruuna Robert Bremerin ennustamaa vedenpaisumusta ei tullutkaan, hän ryhtyi kiitokseksi rakentamaan seurakunnalleen kirkkoa vuonna 1829 - oman ajanlaskunsa mukaan Jumalan ensimmäisenä hallitusvuotena. Bremerin suunnittelema, kiinalaista pagodia jäljittelevä, hiippakunnan ja Suomen pienin kivikirkko sijoitettiin patolammen päätteeseen, kyläkuvaa hallitsevalle kumpareelle, kartanon läheisyyteen.

Kasvustoltaan selkeäreunaiset, voimakkaat maastomuodot rajaavat Teijon ruukinkartanomiljöön laaksopainanteen itäpuoleisen Sahajärven ja läntisen Halikonlahden väliin. Ruukin käyttövoimaksi valjastettu vesi näkyy keskellä viljeltyä peltomaisemaa patoineen, putkineen, lampineen ja näitä reunustavine tervalepikkoineen. Vesiaiheet, kirkko, kartanorakennukset, päärakennuksen molemmanpuoleiset tammi- ja lehmuskujat sekä hautausmaa (ks. myös hautausmaaselostus 2004) jäsentävät ruukinkylän ytimen arvokkaaksi.